Unohtumaton kuvauskokemus: testissä Fujifilm X100T

Näin alkuun lienee syytä varoittaa lukijaa, että tämä artikkeli perustuu täysin omiin henkilökohtaisiin mielipiteisiini. En edes yritä kirjoittaa objektiivista arvostelua, vaan keskityn ennemminkin jakamaan kokemuksia ja ajatuksia, joita kameran käyttö minussa herätti. Tarkempaa vertailua etsivälle suosittelen Dpreview -sivustoa.

Fujifilm X100T -kameraa voisi luonnehtia ensimmäiseksi X100-malliston aikuiseksi. Alkuperäinen X100 on kamera, joka yhdisti aidosti uutta teknologiaa ja nosti samalla hattua vanhalle. Kameraa piinasivat aluksi lukuisat käytettävyyteen liittyvät ongelmat, joita Fuji korjaili firmware-päivityksillä.

Jos X100:lla testattiin onko markkinoilla kysyntää tämän tyyppiselle premium-luokan kiinteäpolttoväliselle kameralle, niin seuraavaksi tullutta X100S:ää voidaan pitää aitona yrityksenä ottaa tämä markkina tosissaan. Se korjasi lähes kaikki alkuperäisen kameran ongelmat ja paransi monia muita asioita, tehden samalla X100-mallistosta huomattavasti helpommin lähestyttävän suuremmalle yleisölle.

Harppaus X100S:n ja X100T:n välillä on puolestaan huomattavasti hillitympi. Hyväksi todettua kaavaa on hiottu entisestään, mutta monelle X100S:n omistajalle wifi, paranneltu optinen etsin, "digitaalinen mittaetsin" ja muutama käytettävyyteen liittyvä asia eivät ole olleet tarpeeksi suuria syitä päivittää kalustoa.

Mitä minuun tulee, niin olin todella lähellä ostaa X100S:n vuosi sitten ja uudestaan syksyllä Rajalan myydessä kameraa erittäin hyvään tarjoushintaan. X100T oli kuitenkin jo tähän mennessä julkaistu ja siinä oli pari muutosta (tärkeimpinä mekaaninen aukon säätö 1/3 välein ja kätevämpi tarkennuspisteen valinta), joiden takia päätin odottaa.

Pidän street-kuvauksesta ja X100T on kuin tehty siihen tarkoitukseen. Olen katsellut kameraa pitkään "sillä silmällä" ja nyt kun Fuji lähetti sellaisen testattavaksi, oli pian selvää, että tästä on turha edes yrittää kirjoittaa mitään neutraalia vakavasti harkittua arviota. X100T antaa paria pikkuvikaa lukuunottamatta paremman kuvauskokemuksen kuin mikään aikaisemmin käyttämäni kamera.

Kuvanlaatu

Omistan Fuji X -kameroista 2012 syksyllä julkaistun X-E1:n, jossa on ensimmäisen sukupolven 16 megapikselin X-Trans-kenno. X100T:n kenno on tämän päivitetty versio, joskin megapikseleiden määrä on pysynyt samana ja muutenkin kuvanlaadullisia eroja on todella vaikea näiden kahden kameran välillä löytää. Merkittävin kennoon liittyvä ero löytyy automaattitarkennuksesta: siinä missä X-E1:n tarkennus perustuu pelkästään kontrastinmittaukseen, X100T:n kennossa on myös vaihetarkennuspikseleitä. Tämä nopeuttaa tarkentamista ja parantaa etenkin tarkennuksen pysymistä liikkuvassa kohteessa.

Menemättä yksityiskohtiin, Fujin kehittämä X-Trans-kenno tuottaa teoriassa terävämpiä kuvia verrattuna samankokoisiin Bayer-kennoihin, joita lähes kaikissa muissa tämän päivän digikameroissa käytetään. Onko tällä käytännön merkitystä vai ei, riippuu sitten enemmänkin kuvaajasta ja siitä millä tarkkuudella kuvia aikoo julkaista.

Fujifilm X100T :: 1/400 :: f5.6 :: ISO 200

Fujifilm X100T :: 1/1100 :: f5.6 :: ISO 400

Toinen ero Bayer-kennoihin verrattuna on kohinan määrä ja laatu ISO-herkkyyttä nostettaessa. Yleisesti ottaen X-Trans-kameroiden kuvissa kohinaa ei näy aivan yhtä aikaisin. Se on myös paremmin hallittua uhraamatta kuvan terävyyttä. Ainakin omasta mielestäni X-Trans-kameralla otetuissa kuvissa näkyvä kohina on myös silmään miellyttävämpää. Se näyttää "luonnollisemmalta" kuin Bayer-kennoisella kameralla otettu kuva.

Kun latasin ensimmäistä kertaa X100T:lla otettuja kuvia koneelle, tuli vastaan pienoinen yllätys. X-E1:n raakakuvat ovat n. 26 megaa, mutta samasta pikselimäärästä huolimatta X100T:n raakakuvat ovat 33-34 megaa. Myös X100T:n parhaimmalla laadulla ja isoimmalla kuvakoolla tallennetut jpeg-kuvat ovat lähes kaksi kertaa X-E1:n jpeg-tiedostoja isompia.

Vastaus X-Trans II -kennon suurempaan tiedostokokoon paljastui nopealla googlaamisella. X-E1:n raakakuvat ovat 12 bittisiä, mutta X100T tallentaa 14 bittisiä raakakuvia. Teoriassa tämä tarkoittaa parempaa dynamiikkaa ja tarkempaa sävyerottelua, mutta käytännössä en huomannut eroja näiden kahden kameran raakakuvia vertaillessa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö eroja esiintyisi ja tietyissä tilanteissa ne ovat varmasti myös helpommin nähtävissä. Tässä löytämäni lyhyt mutta ytimekäs artikkeli aiheesta.

Jpeg-kuvaajalle Fujifilmin kamerat tarjoavat herkkua. Automaattinen valkotasapainon säätö toimii lähes poikkeuksetta luotettavasti. Samaten Fujin filmisimulaatiot tuottavat erittäin miellyttäviä kuvia. Aikaisempiin kameroihin (X-T1:tä lukuunottamatta) verrattuna X100T:ssä on uusi filmisimulaatio Classic Chrome, joka mukailee Kodachrome -filmin sävyjä ja sopii erityisen hyvin juuri street- ja dokumentaarikuvaukseen.

Suurin kuvanlaatuun liittyvä pettymys on kameran objektiivi. Täydellä f2-aukolla kuvatessa terävyys ei ole erityisen hyvä edes kuvan keskustassa. En ole mikään pikselinviilaaja, mutta ero pienempiin aukkoihin on sen verran selkeä, että minäkin sen huomaan. Huomasin pyrkiväni välttämään f2-aukkoa jos vain mahdollista ja kuvaamaan vähintään f2.8-aukolla. Kuitenkin aukkoa on syytä pienentää ainakin f4:ään asti jos kuvan terävyys on tärkeää. Toisaalta taas pehmeämpi piirto ei ole välttämättä huono asia esimerkiksi muotokuvauksessa.

Fujifilm X100T :: 1/450 :: f2.8 :: ISO 400

X100T:n hybridi etsin

Alkuperäinen X100 oli ensimmäinen kamera, joka esitteli Fujin kehittämän “hybrid viewfinder”-teknologian. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että X100-sarjan kameroissa on sekä optinen että elektroninen etsin. Etsimestä toiseen siirrytään nopeasti kameran edessä olevasta vivusta.

Fujin optinen etsin eroaa tavallisesta järjestelmäkamerasta kahdella merkittävällä tavalla: ensinnäkin etsinkuva on suurempi kuin mitä kameran kennolle tallentuu, eli etsimen läpi katsoessa on mahdollista nähdä myös kuvan reunojen ulkopuolelle. Toiseksi, etsinkuva ei muutu tarkennettaessa. Optista etsintä käytettäessä ei siis ole mahdollista nähdä osuiko kameran automaattitarkennus oikeaan kohteeseen.

Aikaisemmista X100-sarjan kameroista poiketen X100T:ssä on kuitenkin lisänä “digitaalinen mittaetsin,” joka käytännössä tarkoittaa sitä, että optista etsintä käytettäessä on mahdollista tuoda etsimen oikeaan alareunaan lisäksi pieni digitaalinen kuva, joka näyttää tarkennuspisteenä olevan kohdan 100% suurennoksella. Käsitarkennusta käytettäessä tämä etsinkuva osaa myös näyttää focus peakingin ja digitaalisen version perinteisissä mittaetsinkameroissa käytetystä tarkennuksesta, jossa tarkennus haetaan etsimessä näkyvää kaksoiskuvaa kohdistamalla (digital split image).

Sinällään tämä pieni digitaalinen etsinkuva on hyvä lisä Fujilta, mutta käytännössä se voi helposti osoittautua häiritseväksi. Kahteen eri kuvaan on hankala keskittyä samaan aikaan, minkä lisäksi digitaalinen mittaetsin peittää osan kuva-alasta. Käsitarkennusta käytettäessä digitaalinen mittaetsin osoittaa kuitenkin nopeasti hyödyllisyytensä: yhdellä etsinkuvalla tarkennetaan ja toisella sommitellaan.

Väittäisin jopa, että tämä optisen ja digitaalisen etsimen yhdistelmä tekee käsitarkentamisesta nopeampaa verrattuna siihen, että käyttäisi pelkkää sähköistä etsintä (EVF). Omat kokemukseni käsitarkentamisesta X100T:n EVF:n avulla tuottivat enemmän huteja kuin osumia focus peakingista huolimatta. En voinut oikein koskaan olla varma siitä, että tarkennus osui oikeaan katsomatta 100 % suurennosta. Tämä kuitenkin tarkoittaa hyppimistä koko kuva-alan ja suurennetun tarkennuspisteen välillä. Digitaalisen mittaetsimen tapauksessa hyppimistä ei tarvitse tehdä, koska ruudussa näkyy samaan aikaan tarkennuspiste zoomattuna sekä kokonaiskuva sommittelua varten.

Tämä ominaisuus osoittautui hyödylliseksi myös ninjamaisessa street-kuvauksessa: käsitarkennus päälle ja tarkennusetäisyys kahteen metriin. Sommittelu on helppoa, koska optisen etsimen kuvan terävyys ei ole riippuvainen kameran tarkennusetäisyydestä. Digitaalinen mittaetsin puolestaan antaa lisää varmuutta etäisyyden arvioimiseen ja edesauttaa kuvan ottamista oikeaan aikaan.

Mitä X100T:n sähköiseen etsimeen muuten tulee, niin se on mielestäni enemmän kuin riittävän hyvä mihin tahansa kuvaustilanteeseen. Tosin tämä tulee henkilöltä, joka kuvaa yhä Olympus OM-D E-M5:llä ja sähköiset etsimet ovat kehittyneet E-M5:n julkaisun jälkeen huomattavan paljon. Parempiakin etsimiä on (Fujin X-T1 tulee ensimmäisenä mieleen), mutta X100T:n etsinkuva on riittävän iso, riittävän tarkka ja päivittyy erittäin sutjakkaasti. Etsinkuvassa näkyvät tiedot myös kääntyvät kameran mukana pystyasennossa kuvattaessa.

Fujifilm X100T :: 1/640 :: f4 :: ISO 200

Käytettävyys

Kuten artikkelin alussa totesin, X100T:tä voisi pitää malliston ensimmäisenä aikuisena. Lastentaudit on saatu karistettua ja kamera toimii niin sutjakkaasti kuin pitääkin. Valikot ja asetukset eivät tahmaa. Ero esimerkiksi Fujin vanhempaan X-E1-kameraan on heti selvä, joskaan ei dramaattinen.

Muuten muutokset ovat hillittyjä. X100-sarjan aiemmista kameroista poiketen X100T:n takana on pelkkä d-pad rullan sijasta – aivan kuten X-E1:ssä, vaikka X100T:n edeltäjä X100S onkin uudempi kamera. Eli jonkinlaista arvontaa Fujilla on vielä tehty sen osalta, millainen kontrolliasettelu missäkin kamerassa on. Nyt kuitenkin Fuji on ilmeisesti ilmoittanut, että X100T:n asettelu tulee olemaan se, mitä he käyttävät jatkossa kaikissa X-sarjan kameroissa. Useammalla kameralla kuvaavalle tämä on helpotus.

Yksi X100T:n parhaista uudistuksista on kustomoitavuus. Vihdoinkin esimerkiksi Q-menuun, eli yleisemmin käytettyjen asetusten pikavalikkoon, saa itse valita haluamansa asetukset. Toinen “vihdoinkin”-tyyppinen uudistus on mahdollisuus asettaa d-padin napit suoraan tarkennuspisteen valintaan. Aiemmissa malleissa, X-E1 mukaanlukien, piti painaa ensin alas päästäkseen valitsemaan tarkennuspistettä.

Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää hyvää. Kaksi huomattavaa ärsyttävyyttä Fujista yhä löytyy. Ensinnäkin peukalon kohdalla oleva rulla on aivan liian helposti liikutettavissa. (Joskin olen lukenut myös X100T-arvioita, jotka ovat toista mieltä. On siis mahdollista, että rullan jämäkkyydessä on kappalekohtaisia eroja.) Ei ihme, että kameraan lisävarusteina saatavista peukalotuista on tullut niin suosittuja, että Fujikin päätti tuoda oman mallinsa markkinoille. Tämä rulla säätää program-kuvaustilalle ominaisesti suljinaikaa ja aukkoa pitäen valotuksen samana, jos molemmat mekaaniset säätimet ovat A-tilassa. Suljinajan ollessa valittu ja aukonsäädön ollessa automaatilla rullalla voi hienosäätää suljinaikaa.

Ikävä kyllä tätä “hienosäätöä” tapahtuu jatkuvasti puolivahingossa. Tekisi mieli teipata koko rulla kiinni, mutta sitä tarvitsee pikavalikossa olevien asetusten muuttamiseen.

Toinen asia mikä välillä nostaa rumaa päätään on kameran käynnistymisaika. En oikein pääse tähän kiinni, koska kotona testaillessa kaikki tuntuu toimivan jouhevasti ja kamera on lähes heti valmis ottamaan kuvan. Kuitenkin useamman kerran ulkona kuvatessa tuntui siltä, että jos laittaa kameran päälle ja pitää heti päästä muuttamaan jotakin asetusta, tulee parin sekunnin ylimääräinen viive ennen kuin esimerkiksi ISO-herkkyyttä pääsee muuttamaan.

Tuntuu siltä, että kameran käyttöjärjestelmä lataisi eri toiminnallisuudet eri järjestyksessä. Kuvaamiselle välttämättömät toiminnot ovat heti käytössä, mutta valikkoihin ja säätöihin pääsemistä joutuu odottamaan pari sekuntia pidempään.

Mainittakoon vielä, että kuten muidenkin Fujin kameroiden kanssa, vara-akkuja on hyvä olla ainakin pari mukana jos aikoo koko päivän kuvata. Lisäksi luulin kerran rikkoneeni kameran kun se ei käynnistynyt täydellä akulla lainkaan. Kävikin ilmi, että akku on mahdollista laittaa kameraan väärinpäin, mitä en kiireessä ollut huomannut. Hups.

Luulin myös aluksi, että kameran salama on rikki koska en saanut laitettua sitä asetuksista päälle lainkaan. Tämä puolestaan johtui siitä, että ninjamaisena street-kuvaajana olin tietenkin heti kameran saatuani laittanut silent moden päälle enkä tiennyt, että se estää salaman käytön. Vahingosta viisaastuneena silent mode pois päältä ja erikseen kaikki kameran äänet nolliin.

X100T:llä kuvaaminen

Nyt mennäänkin sitten todella subjektiivisiin sfääreihin. Odotin rakastuvani X100T:hen ja aluksi niin tapahtuikin, mutta romanssi ei ole ollut täysin mutkaton. Suurin syy tähän on ollut varmaankin se, että EVF:n, optisen etsimen ja digitaalisen mittaetsimen välillä räpeltäminen on vienyt turhaan huomiota itse kuvaamiselta. Nyt kun olen tehnyt itselleni tiettyjä nyrkkisääntöjä, on kuvaaminen alkanut myös sujumaan rennommin:

Street-kuvauksessa optinen etsin ja muutenkin aina olettamuksena optinen etsin päällä
Arkkitehtuuri, maisema ym. liikkumattomia kohteita kuvatessa digitaalinen etsin tarkempaa valotusta ja kompositiota varten
Digitaalinen mittaetsin ainoastaan käsitarkennusta käytettäessä

Yksi merkittävä X100T:llä kuvatessa huomioitava asia on kameran lehtisuljin. Tämä mahdollistaa tavallista nopeammat suljinajat salamalla kuvatessa, minkä lisäksi X100T:n suljinääni on taivaallisen hiljainen. Ero esimerkiksi Fujin X-E1- ja Olympuksen E-M5 -kameroihin on kuin yö ja päivä (tässä ääninäyte X-E1:n, E-M5:n ja Sony A7:n suljinäänistä), eikä niidenkään suljinäänet mitään erityisen meluisia ole. Lehtisulkimen ongelma on kuitenkin se, että vaikka mekaaninen suljin kykenee 1/4000 sekunnin nopeuteen, kuvan epäterävyysalueelle syntyy vähintäänkin erikoisia kuvioita suljinnopeuden ylittäessä 1/1000 sekunnin.

Suljinaika 1/4000 sekunti. Kuva otettu elektronisella sulkimella.

Sama kuva lehtisulkimella otettuna (1/4000 sekunti).

Suljinaika 1/4000 sekunti. Kuva otettu elektronista suljinta käyttäen.

Yksi X100T:n uusi ominaisuus on elektroninen suljin, joka mahdollistaa jopa 1/32 000 sekunnin suljinajat. Asetuksista on valittavissa käyttääkö pelkästään mekaanista vai elektronista suljinta, vai molempia, jolloin kamera vaihtaa automaattisesti elektroniseen sulkimeen 1/1000 sekuntia nopeammilla suljinajoilla.

Elektronista suljinta käyttäessä näkyy kuvassa kuitenkin ns. rolling shutter -häiriö kameran tai kuvattavan kohteen liikkuessa (tämän artikkelin mukaan kenno tallentaa todellisuudessa kuvan 1/15 sekunnissa, vaikka kameran ilmoittama “suljinaika” olisi huomattavasti pienempi). Tämän seurauksena esimerkiksi pystysuora seinä tai valotolppa näyttäisi kaartuvan. Turvallisinta onkin käyttää elektronista suljinta vain jos kuvattava kohde on lähes paikallaan.

Kompensoidakseen tätä lehtisulkimen ongelmaa selvitä nopeista suljinajoista, jokaisessa X100-sarjan kamerassa on sisäänrakennettu kolmen stopin harmaasuodin. Suotimen saa kätevästi päälle Q-menun kautta, minkä lisäksi se on asetettavissa johonkin kustomoitavista funktionapeista (itse laitoin tämän alavasemmalla olevan Wifi-napin tilalle). Tämä on kuitenkin yksi asia lisää, joka vie huomiota pois itse kuvaamisesta – ainakin kunnes harmaasuotimen käyttö alkaa tulla vaistonvaraiseksi.

Wifiä en saanut toimimaan silloin kun olisin keksinyt sille käyttöä (ravintolapäivän kuvia olisi voinut kahvilassa istuskellessa latailla nettiin). Android-applikaatio käskee tarkistamaan kameran asetukset ja kamera puolestaan kertoo, että tämän applikaation kanssa ei voi kommunikoida. Kuulostaa toisiinsa kyllästyneeltä avioparilta, enkä jaksanut asiaa selvitellä sen enempää. Ilmeisesti Fujin mobiiliapplikaatiot wifillä varustetuille kameroille ovat kuitenkin sieltä paremmasta päästä ja mahdollistavat kuvien siirron lisäksi tärkeimpien kuvausasetusten hallinnan sekä kuvien ottamisen.

Pidin:

Optinen etsin, EVF ja digitaalinen mittaetsin mahdollistavat erilaiset tavat kuvata
‘Digital split image’ manuaalitarkennuksessa
Kameran muotoilu, fiilis, käyttäminen ja tuntuma kädessä
Fujin jpeg-värimaailma ja etenkin uusi Classic Chrome -filmisimulaatio
X-Trans (II) sensorin kuvanlaatu ja rakeisuuden luonne korkeammilla ISO-herkkyyksillä
Suljinääni! Ooh! Aah!
Fuji on saanut vihdoinkin käytettävyyden (lähes) kuntoon
X100T:llä on mahdollista tarkentaa todella lähelle kuvattavaa kohdetta, mikä puolestaan lisää luovia mahdollisuuksia ottaa kuvia

Petyin:

Ei kääntyvää näyttöä (tämä lisäisi kameran paksuutta, mutta omasta mielestäni on sen arvoista)
Kamera ei ole säänkestävä
Kameran mukana ei tule vastavalosuojaa (tässä hyvä vinkki vastavalosuojan ja paremman linssinsuojuksen osalta)

Parantaisin:

Takana olevan rullan pitäisi ehdottomasti olla jämäkämpi (kuten esim. vanhemmassa X-E1:ssä on)
Akunkesto, mikä nyt ei sinällään tule yllätyksenä...
Kameran 23mm f2 -objektiivi ei varsinkaan täydellä aukolla kuvatessa ole erityisen terävä
Ääriasennosta toiseen tarkentaminen häviää yhä nopeudessa esim. micro four thirds järjestelmälle (muilta osin X100T:n tarkennusnopeudesta ja -tarkkuudesta ei ole kuitenkaan huomautettavaa, vaan kaikki toimi erittäin hyvin)

Ikävä kyllä vastavalosuoja on ostettava erikseen ja ainakin tätä heijastusta katsoessa sellainen vaikuttaa lähes välttämättömältä.

X100T on ollut käytössäni maaliskuun lopulta asti ja olen kirjoittanut tätä artikkelia hiljalleen. Vaikka takana on jo kaksi kuukautta kameran kanssa, fiilikset sen suhteen ovat ristiriitaiset. Kuten tämän artikkelin alussa mainitsin, kyseessä on todella upea kuvauskokemus, kiitos optisen etsimen ja EVF:n yhdistelmän, erittäin hiljaisen sulkimen ja sellaisten lukuisten yksityiskohtien, kuten miltä aukon säätäminen tai suljinajan muuttaminen tuntuu kädessä.

Vaikka olen kuvannut Fujin X-E1:llä lähes vuoden – mikä itsessään vaati opettelua tavalliseen järjestelmäkameraan tottuneelle – oli X100T:hen siirtyminen paljon odotettua haastavampaa. Kameran uusiin ominaisuuksiin (milloin käyttäisi mitäkin etsintä, harmaasuodin päällä vai pois, mekaaninen vai elektroninen suljin…) tottuminen vei aikaa ja koska olen kuvannut hävyttömän vähän huhtikuussa, en ole vieläkään aivan sinut X100T:n käytön kanssa. Perusasiatkaan, kuten aukon ja suljinajan säätö, eivät vielä suju läheskään samalla nopeudella ilman ajattelua, kuin vaikkapa Olympuksen OM-D E-M5:ttä käytettäessä.

X100T:ta on kuitenkin vaikea olla suosittelematta. Se vain edellyttää, että kameran ostaja tietää tarkkaan mitä haluaa ja mihin on ryhtymässä. En yhtään ihmettele, miksi alkuperäisestä X100:sta tuli menestys. Kaikista totuttelua vaativista yksityiskohdista ja X100T:n kommervenkeista huolimatta tämän tyyppisellä kameralla on todella upeaa kuvata.

En ostaisi X100T:ta ainoaksi kameraksi, mutta etenkin isomman järjestelmän rinnalla se on mahtava väline, joka varmasti kulkee mukana helpommin ja herättää vähemmän huomiota kuvatessa – kuvanlaatua uhraamatta. Myös pienemmän mikrojärkkärin kaveriksi X100T sopii hyvin. Aloin viime vuoden aikana innostua tosissani ajatuksesta pitää kahta kameraa mukana etenkin reissuilla, mikä ei olisi tullut näin harrastajakuvaajana mieleenkään raskaiden peilijärkkäreiden kanssa. Kaksi peilitöntä kameraa kiinteäpolttovälisillä objektiiveilla (esim. juuri X100T 35mm vastaavan polttovälin osalta ja Olympus 90mm polttovälin kera) painaa kuitenkin vähemmän kuin yksi iso CaNikon valovoimaisella standardizoomilla.

Jos optinen etsin ja lehtisuljin eivät ole välttämättömiä, mutta haluaisi Fujin X-sarjan retrohenkeä, yksi harkinnan arvoinen vaihtoehto on X-E2-kamera ja siihen 27mm f2.8 -pannukakkuobjektiivi. Hinta on hivenen alle X100T:n ja näin saa itselleen lähes samankokoisen paketin, jonka objektiivi on vaihdettavissa. Tosin mainittava on myös se, että X100T:lle on saatavilla kaksi erikseen myytävää korkealaatuista objektiivilisäkettä, joista toinen muuttaa polttovälin 28mm:iä ja toinen 50mm:iä vastaavaksi.