Kevättä rinnassa

Olin eilen vaimon kanssa Kiasmassa katsomassa Robert Mapplethornen valokuvanäyttelyä. Kiasmaanhan on vapaa pääsy jokaisen kuun ensimmäisenä perjantaina, joten ei ole mitään syytä olla käymättä hakemassa inspiraatiota, vaikka nykytaide itsessään ei niin kiinnostaisikaan. Ja nyt kun aihe tuli puheeksi, niin Helsingin muissakin museoissa on vastaavia säännöllisesti toistuvia päiviä, jolloin museoihin on vapaa pääsy.

Eilen oli ensimmäinen päivä koko tämän vuoden aikana, jolloin tunsin tietynlaista vaivattomuutta mitä valokuvaukseen tulee. Innostuksen puute on ollut läsnä pitkään ja vaikka kamera kulkeekin aina mukana, on kuvaaminen ollut enemmänkin pakottavaa kuin puoleensa vetävää.

Hämmentävää tämä on myös siksi, että eilen mukana oli lainassa olevan Fuji X100T:n sijasta vanha kunnon Olympus OM-D E-M5 ja ensimmäinen siihen ostamani objektiivi, Panasonicin 25mm f1.4. Vaikka X100T on ollut julkaisustaan asti "se" kamera jota olen eniten odottanut ja jonka pitäisi sopia omaan kuvaustyyliini kuin nakutettu, ei sekään ole saanut kuvausintoa heräämään talviunilta.

Toki tämä voi johtua myös tottumuksen puutteesta, sillä X100T:n käyttö ei vielä kuukauden jälkeenkään suju yhtä automaattisesti ja ajattelematta Olympukseen verrattuna. Ehkä nyt vasta alan paremmin ymmärtämään kuinka tärkeää on, että kamera itsessään ei vie huomiota kuvaamiselta, vaan toimii vaivatta käden ja silmän jatkeena.

E-M5:llä kuvaamiseen puolestaan tuntuu aina liittyvän tietynlainen vaivattomuus ja huolettomuus sen ongelmista (helvetin shutter shock) huolimatta.

Toisaalta voihan olla, että eilisellä fiiliksellä ei ollut mitään tekemistä kuvausvälineen kanssa ja mikä tahansa kamera olisi johtanut samoihin tunnelmiin ja lopputuloksiin. Kevät on kuitenkin aina erityistä aikaa. Valokuvaus ilman valoa on talvella haastavaa ja en ole ikinä ollut erityisen innoissani kameran käytöstä paksujen hanskojen läpi. Valo ja lämpö pitkän tauon jälkeen antavat energiaa kaikkeen tekemiseen.

Hyvin osuvasti törmäsin eilen myös artikkeliin Leican objektiivien käytöstä Sonyn peilittömissä full frame kameroissa, jossa tarkan analyysin päätteeksi kuitenkin todettiin, että:

We live in a time where deciding on what to shoot can distract us from what is ultimately important, and that’s shooting. Pick a system that you like and go with it, forget about the rest and be a photographer.

Fujifilm X100T :: 1/1000 :: f2 :: ISO 200

Fujifilm X100T :: 1/1000 :: f2 :: ISO 200

Olympus OM-D E-M5 :: 1/60 :: f5 :: ISO 200

Olympus OM-D E-M5 :: 1/60 :: f5 :: ISO 200

Olympus OM-D E-M5 :: 1/640 :: f5.6 :: ISO 200

Olympus OM-D E-M5 :: 1/640 :: f5.6 :: ISO 200

Olympus OM-D E-M5 :: 1/800 :: f5.6 :: ISO 200

Olympus OM-D E-M5 :: 1/800 :: f5.6 :: ISO 200

Olympus OM-D E-M5 :: 1/640 :: f5.6 :: ISO 200

Olympus OM-D E-M5 :: 1/640 :: f5.6 :: ISO 200

Olympus OM-D E-M5 :: 1/50 :: f5.6 :: ISO 400

Olympus OM-D E-M5 :: 1/50 :: f5.6 :: ISO 400

Olympus OM-D E-M5 :: 1/320 :: f4.5 :: ISO 200

Olympus OM-D E-M5 :: 1/320 :: f4.5 :: ISO 200

Kaikki kuvat on otettu toukokuun puolella, ensimmäistä ja viimeistä lukuunottamatta eilen.

Previous
Previous

Unohtumaton kuvauskokemus: testissä Fujifilm X100T

Next
Next

Ylösalainen maailma