RAAKAKUVA

[kuvaa ja ajatusta]

12/11/2016 12/11/2016

Prahassa Olympus Pen-F:n kanssa

Lähdimme vaimon kanssa syyskuussa viikonloppulomalle Prahaan. Kaupunki on ennestään tuttu jo useammalta reissulta ja yksi omista suosikeistani, ainakin mitä Itä-Eurooppaan tulee. Prahassa on myös omalaatuinen ilmapiiri, jossa historian siipien havina tuntuu käsinkosketeltavalta. Saavuttuamme vihdoin hotellille sateisena perjantai-iltana, yli kaksi tuntia myöhässä lähteneen lennon jälkeen, ja etsiessämme illallispaikkaa, tajusin hyvin nopeasti, että tällä matkalla voisi tehdä jotain vähän erilaista kuvaamisen suhteen…

Kuten aikaisemmin kirjoitin, yksi suurimmista syistä Pen-F:n ostoon oli jpeg-kuvien hienosäätö suoraan kamerasta käsin. Prahan inspiroimana päätin kokeilla ottaa koko matkan ajan pelkästään mustavalkokuvia. Pen-F:n nokalla heilui Olympus 17mm f1.8, Panasonic Leica 25mm f1.4 ja Olympus 45mm f1.8 objektiivit.

Kaikki artikkelin kuvat ovat suoraan kamerasta, lukuunottamatta paikoitellen pientä jälkikäteen tehtyä rajausta.

29/12/2015 29/12/2015

Talviaamun hiljaisuus

Ei uskoisi kuinka pieni määrä lunta ja aurinko kirkkaalta taivaalta muuttaa tutut maisemat kuvauksellisiksi. Kaikki kuvat on otettu Keuruulla 28. joulukuuta Ricoh GR -kameralla.

27/07/2015 27/07/2015

50 mm polttovälin monipuolisuus

Olin viime viikolla korvessa Multialla ja Isojärven kansallispuistossa. Myin kevään aikana suurimman osan objektiiveistani ja Fujin kamerarungon, minkä vuoksi mukana matkassa oli vähän pakonkin edestä ainoastaan 50 mm polttoväliä kinokoossa vastaava* 25 mm Panasonic Leica DG Summilux f1.4. Vaikka maisemiin usein kaipaisi laajempaa kuva-alaa, tätä laajemmaksi en tällä hetkellä objektiiveillani pääse. Yllätyin kuitenkin jälleen kerran kuinka monipuolinen tuo 50 mm polttoväli on, minkä vuoksi ajattelin kirjoittaa tällaisen lyhyen artikkelin ja näyttää kuvien kera, mihin kaikkeen 50 mm polttoväli pystyy.

*Yleisesti kun puhutaan polttoväleistä ja niiden vaikutuksesta kuva-alaan, viitataan kyseiseen polttoväliin kinokoossa eli 35 mm kennolla (tai 35 mm filmillä). Jos kamerassa on APS-C kokoinen kenno, pitää objektiivin ilmoitettu polttoväli kertoa 1.5:llä (Nikon, Fuji, Sony) tai 1.6:lla (Canon), jotta saadaan 35 mm kinokokoa vastaavan polttovälin kuva-ala. Olympuksen ja Panasonicin m4/3 järjestelmässä objektiivin ilmoitettu polttoväli kerrotaan kahdella. Eli käyttämäni 25 mm objektiivin kuva-ala vastaa kinokoossa 2 x 25 mm = 50 mm kuva-alaa. Vastaavasti APS-C kokoluokassa 50 mm polttoväliä kuva-alan osalta vastaavien objektiivien todellinen polttoväli on useimmiten 35 mm (35 mm x 1.5 = 52.5 mm).

Olympus OM-D E-M10 :: 1/2000 :: f8 :: ISO 200

Maisemien osalta ei tietenkään saada yhtä paljon kuvaan mahtumaan kuin laajakulmaobjektiiveilla, mutta sen sijaan mittasuhteet näyttävät luonnollisilta, eikä 50 mm objektiivi venytä etäisyyksiä syvyyssuhteessa.

Olympus OM-D E-M10 :: 1/160 :: f8 :: ISO 200

Muotokuvaukseen 50 mm sopii erittäin hyvin luonnollisuuden puolesta. Perinteisiä potrettiobjektiiveja laajempi kuva-ala toimii hyvin myös henkilökuvauksessa, kun halutaan enemmän taustaa ja ympäristöä kuvaan.

Olympus OM-D E-M5 :: 1/250 :: f1.4 :: ISO 200

50 mm polttoväli on klassinen ja sillä on otettu monta kuuluisaa lehtikuvaa. 50 mm kuva-ala vain näyttää oikealta, minkä vuoksi sitä käytetään usein myös street-kuvauksessa.

Olympus OM-D E-M5 :: 1/800 :: f5.6 :: ISO 200

Olympus OM-D E-M5 :: 1/1600 :: f3.2 :: ISO 200

Mikäli objektiivi vain tarkentaa riittävän lähelle, toimii 50 mm polttoväli hyvin myös kevyessä makrokuvaamisessa.

Pisteenä i:n päällä useimmat 50 mm kuva-alaa vastaavat objektiivit ovat varsin edullisia, optisesti korkealaatuisia ja näppärän kokoisia!

Olympus OM-D E-M10 :: 1/60 :: f7.1 :: ISO 200

Olympus OM-D E-M10 :: 1/100 :: f4.5 :: ISO 200

09/05/2015 09/05/2015

Kevättä rinnassa

Olin eilen vaimon kanssa Kiasmassa katsomassa Robert Mapplethornen valokuvanäyttelyä. Kiasmaanhan on vapaa pääsy jokaisen kuun ensimmäisenä perjantaina, joten ei ole mitään syytä olla käymättä hakemassa inspiraatiota, vaikka nykytaide itsessään ei niin kiinnostaisikaan. Ja nyt kun aihe tuli puheeksi, niin Helsingin muissakin museoissa on vastaavia säännöllisesti toistuvia päiviä, jolloin museoihin on vapaa pääsy.

Eilen oli ensimmäinen päivä koko tämän vuoden aikana, jolloin tunsin tietynlaista vaivattomuutta mitä valokuvaukseen tulee. Innostuksen puute on ollut läsnä pitkään ja vaikka kamera kulkeekin aina mukana, on kuvaaminen ollut enemmänkin pakottavaa kuin puoleensa vetävää.

Hämmentävää tämä on myös siksi, että eilen mukana oli lainassa olevan Fuji X100T:n sijasta vanha kunnon Olympus OM-D E-M5 ja ensimmäinen siihen ostamani objektiivi, Panasonicin 25mm f1.4. Vaikka X100T on ollut julkaisustaan asti "se" kamera jota olen eniten odottanut ja jonka pitäisi sopia omaan kuvaustyyliini kuin nakutettu, ei sekään ole saanut kuvausintoa heräämään talviunilta.

Toki tämä voi johtua myös tottumuksen puutteesta, sillä X100T:n käyttö ei vielä kuukauden jälkeenkään suju yhtä automaattisesti ja ajattelematta Olympukseen verrattuna. Ehkä nyt vasta alan paremmin ymmärtämään kuinka tärkeää on, että kamera itsessään ei vie huomiota kuvaamiselta, vaan toimii vaivatta käden ja silmän jatkeena.

E-M5:llä kuvaamiseen puolestaan tuntuu aina liittyvän tietynlainen vaivattomuus ja huolettomuus sen ongelmista (helvetin shutter shock) huolimatta.

Toisaalta voihan olla, että eilisellä fiiliksellä ei ollut mitään tekemistä kuvausvälineen kanssa ja mikä tahansa kamera olisi johtanut samoihin tunnelmiin ja lopputuloksiin. Kevät on kuitenkin aina erityistä aikaa. Valokuvaus ilman valoa on talvella haastavaa ja en ole ikinä ollut erityisen innoissani kameran käytöstä paksujen hanskojen läpi. Valo ja lämpö pitkän tauon jälkeen antavat energiaa kaikkeen tekemiseen.

Hyvin osuvasti törmäsin eilen myös artikkeliin Leican objektiivien käytöstä Sonyn peilittömissä full frame kameroissa, jossa tarkan analyysin päätteeksi kuitenkin todettiin, että:

We live in a time where deciding on what to shoot can distract us from what is ultimately important, and that’s shooting. Pick a system that you like and go with it, forget about the rest and be a photographer.

Fujifilm X100T :: 1/1000 :: f2 :: ISO 200

Olympus OM-D E-M5 :: 1/60 :: f5 :: ISO 200

Olympus OM-D E-M5 :: 1/640 :: f5.6 :: ISO 200

Olympus OM-D E-M5 :: 1/50 :: f5.6 :: ISO 400

Olympus OM-D E-M5 :: 1/320 :: f4.5 :: ISO 200

Kaikki kuvat on otettu toukokuun puolella, ensimmäistä ja viimeistä lukuunottamatta eilen.

14/04/2015 14/04/2015

Ylösalainen maailma

Eilen illalla tuli Espoossa kunnon sadekuuro, mutta heti sen jälkeen sää muuttui aurinkoiseksi ja oli peilityyntä. Siispä juuri loistavat olosuhteet kuvata heijastuksia lähellä olevasta purosta ja vesilätäköistä.

Kaikki kuvat on otettu Olympus OM-D E-M5:llä ja Olympuksen 45mm f1.8 objektiivilla.

02/04/2015 02/04/2015

RNI Presetit testissä, osa 2: Black & White Films 3.0 ja Kioto, Japani

RNI:n filmisimulaatio-presettien toisessa osassa tarkastellaan mustavalkofilmien valikoimaa. Tarkempaa introa preseteistä ja miksi päädyin ne ostamaan on ensimmäisessä artikkelissa Negative Films 3.0 presettien testin lisäksi. Kuten Negative Films presettien kanssa, myös mustavalkofilmeistä on tarjolla useampi eri variaatio, jotka vaihtelevat mm. rakeisuuden, haalistuneisuuden ja kontrastin osalta.

Tässä tarkoituksena on lähinnä siis näyttää millaista jälkeä presetit tekevät ilman mitään sen erikoisempia säätöjä, lukuunottamatta Lightroomin automaattisia objektiiviprofiileita virheiden korjaamiseksi. Kuten ensimmäisessäkin osassa, jätin kaikki presettien tuomat asetukset sellaisikseen. Tässä tapauksessa en hienosäätänyt edes valotusta tai valkotasapainoa.

Joissakin kuvissa olen jälleen käyttänyt Essentials -paketin presettejä lähinnä vinjetoinnin lisäämiseksi. Yleisesti ottaen tuntuu siltä, että vinjetointi, musta tai valkoinen reunus, sekä joissakin tapauksissa Smart Contrast ovat ne hyödyllisimmät lisäykset. Osa preseteistä ei tosin aina käyttäydy kuten odottaisi. Esimerkiksi Smart Contrast +1, jonka siis pitäisi lisätä kontrastia, saattaa itse asiassa vähentää sitä, jos käytetty filmipresetti on jo itsessään kontrastisempi. Sama ilmiö pätee myös haalistumista ja rakeisuutta sääteleviin Essentials -presetteihin.

Nämä kuvat on otettu Kiotossa, Japanissa, tammikuussa 2011. Kuvausvälineenä toimi Nikon D90 ja objektiiveista 85mm Nikon, sekä Sigman 10-20mm ja 17-70mm zoomit.

Ilford Delta 400 - Faded + :: Vignette +4

Agfa Scala 200 - HC + Faded :: Vignette +3

Ilford Delta 800 :: Vignette +2 :: Slide Frame Black

Ilford Pan F Plus - Faded :: Slide Frame Black

Ilford Delta 400 :: Vignette +1 :: Slide Frame Black

Ilford Pan F Plus - Faded :: Vignette +4

25/03/2015 25/03/2015

RNI Presetit testissä, osa 1: Negative Films 3.0 ja Streat Helsinki

Olen katsellut jo pidemmän aikaa Lightroom presettejä, joilla digikuviin saisi filmimäisempää fiilistä. Erityisesti VSCO:n tuotteet ovat olleet harkinnassa, mutta heidän yksi presettipaketti maksaa 119 dollaria, mikä on aika suolainen hinta – varsinkin kun presettejä ei ole mitenkään mahdollista testata etukäteen.

Sitten tietoisuuteen tuli Really Nice Images, joka julkaisi hiljattain uudet versiot omista filmisimulaatioistaan. Koska yhden presettipaketin hinta oli vain 49 dollaria (+ alv), ostin Negative Films 3.0:n. Parin päivän jälkeen olin niin vakuuttunut, että ostin All Films 3.0 kokoelman, joka sisältää Negative Filmsin lisäksi erilliset Slide Films, Instant Films, Vintage Films ja Black & White Films presettipaketit. Periaatteessa Instant Films ja Vintage Films ei juurikaan kiinnosta, mutta kun kokoelman hinta on 122 dollaria, tulee halvemmaksi ostaa se kolmen erillisen presettipaketin sijaan.

Päätöstä helpotti myös se, että RNI lupasi hyvittää Negative Films paketin hinnan kokoelman oston yhteydessä.

Tarkoituksenani on kirjoittaa erillinen artikkeli jokaisesta presettipaketista, aloittaen Negative Films 3.0:sta. Lyhyenä yhteenvetona voin kuitenkin sanoa, että Negative Films (ja miksei myös Black & White) on varsin neutraali kokonaisuus ja toimii mielestäni hyvin juuri katukuvaukseen. Slide Films paketin presetit tuottavat yleisesti ottaen värikylläisempiä kuvia. Instant ja Vintage Films paketit puolestaan sisältävät vähän villimpiä presettejä.

Kaikki paketit sisältävät Lightroom presettien lisäksi versiot Adobe Camera Raw:lle.

Suurin motivaattori presettien ostoon oli saada helppo ja nopea tapa vaikuttaa kuvan sävyihin. Säädän yleensä esimerkiksi presetin tuoman rakeisuuden nollille, ellei ole erityistä syytä miksi se sopisi kuvaan. Alla olevissa kuvissa olen jättänyt tämän tosin tekemättä, jotta näette millaista jälkeä eri filmisimulaatiot tekevät ilman muita manipulointeja. Olen ainoastaan hienosäätänyt valkotasapainoa ja joissakin Fujifilm X-E1:llä otetuissa kuvissa Lightroomin highlights -slideria, koska X-E1:n raakakuvat kestävät todella hyvin ylivalottamista.

Varsinaisten filmisimulaatioiden ja niiden eri variaatioiden lisäksi jokainen RNI:n paketti sisältää joukon "Essentials" presettejä, joilla voi vaikuttaa vielä erikseen esimerkiksi kontrastiin, lisätä vinjetointia tai vaikkapa reunukset kuville. Kuvateksteistä näkyy mitä filmisimulaatiota on käytetty, sekä mahdolliset ylimääräiset säädöt.

Kaikki kuvat on otettu lauantaina 21.3.2015 Streat Helsinki -katuruokafestareilla.

Fujifilm X-E1 :: Fuji Superia 200 :: Smart Contrast -1 :: Slide Frame Black

Fujifilm X-E1 :: Kodak Portra 160 :: Vignette +2

Fujifilm X-E1 :: Agfa Optima 100 :: Smart Contrast +1

Fujifilm X-E1 :: Agfa Vista 100 - Warm :: Vignette +3

Fujifilm X-E1 :: Fuji Pro 400H :: Slide Frame Black

Fujifilm X-E1 :: Rollei Digibase - Alt :: Vignette +1

Fujifilm X-E1 :: Agfa Optima 100 :: Smart Contrast -1 :: Vignette +2

Olympus OM-D E-M5 :: Kodak Gold 200 :: Slide Frame Black :: Vignette +1

Olympus OM-D E-M5 :: Kodak Ektar 100 - Alt :: Vignette +1

Olympus OM-D E-M5 :: Fuji Pro 160NS - Warm :: Slide Frame Black :: Vignette +2

Olympus OM-D E-M5 :: Kodak Ektar 100 - RedShadow :: Slide Frame Black :: Smart Contrast -2

09/03/2015 09/03/2015

Sisun päivän kuvia Korjaamolta

2015 on Sisun juhlavuosi, joka potkaistiin käyntiin Helsingissä Kulttuuritehdas Korjaamolla lauantaina 28.2. Illan aikana kuultiin Emilia Lahden ja Pekka Hyysalon keynotet, paneelikeskustelua siitä mitä Sisu merkitsee 2000-luvulla, sekä muita esityksiä ja ohjelmanumeroita mm. Jonna Tervomaalta, Pave Maijaselta ja Sirkus Magentalta.

Flunssasta ja väsymyksestä huolimatta olin erittäin iloinen siitä, että sain olla mukana tässä upeassa tapahtumassa. Etenkin Pekka Hyysalon esitys jätti todella syvän vaikutuksen. Kun kuulee siitä miten joku on joutunut opettelemaan kaiken uudestaan kävelemisestä alkaen – ja tekee sen aivan uskomattomalla positiivisuudella – ei itselle jää mitään tekosyitä olla panematta parastaan, kun elämä heittää havuja ladulle.

Tässä joitakin kuvia illasta. Kuvat on otettu Fujifilm X-E1:llä ja Olympus OM-D E-M5:llä.

Marco Bjurström toimi tilaisuuden juontajana.

Keskustelussa vasemmalta: Lauri Järvilehto, Emilia Lahti, Aleksej Fedotov, Peter Vesterbacka ja Tuija Talvitie.

Meeri Koutaniemi kertoi Sisun Kasvot -kuvista.

Pekka Hyysalo, vapaalaskija joka loukkaantui pahasti lasketteluleffan kuvauksissa Ylläksellä huhtikuussa 2010.

Sisu on vuoden juhlarahan aiheena ja Pekka palkittiin tapahtumassa juhlarahalla #1.

28/02/2015 28/02/2015

Kuvia Noryangjinin kalatorilta Soulista

Yleensä kun puhutaan katukuvauksesta ja siihen otollisista kaupungeista, niin ensimmäisten mainittujen joukossa on lähes aina New York, Lontoo, Istanbul, Pariisi ja Tokio. Omalla kohdallani kuitenkin Soul on se kaupunki joka vei sydämen. Olen tehnyt sinne tähän mennessä neljä matkaa, joista pisin oli yli puoli vuotta kestänyt vaihto-opiskelu syksyllä 2010.

Soul on iso, eloisa ja ystävällinen. Ruoka on taivaallista ja hintataso sopiva. Jos suurkaupungin meno ei miellytä, niin Soulista pääsee myös nopeasti pois. Suuri osa Korean niemimaasta on vuoristoa, joten maisemakuvaajan ei tarvitse nähdä suurta vaivaa päästäkseen luonnon helmaan.

Edellisen kerran matkustin Souliin marraskuussa 2014 ja haluaisin nyt jo sinne uudestaan. Koska seuraavaa reissua ei kuitenkaan ole näköpiirissä, niin ajattelin tyydyttää vaelluskaipuuta tekemällä useamman kuvaesseen Koreasta. Suunnitteilla on ainakin pari-kolme aihetta tämän lisäksi, mutta jostain pitää aloittaa. Olkoon se Noryangjinin kalatori Soulissa.

Noryangjin on yksi Korean suurimmista kalatoreista.

Tori on avoinna vuoden jokaisena päivänä lähes 24 tuntia vuorokaudessa.

Päivän ostokset voi syödä tuoreeltaan torin ravintoloissa.

Kaikki kuvat on otettu Olympus OM-D E-M5 kameralla. Objektiiveina 25mm f1.4 Panasonic Leica, Olympus 45mm f1.8 ja Olympus 12-50mm kittizoomi.

23/12/2014 23/12/2014

Talvi tulee päivässä

Eilen satoi lunta. Paljon. Maa muuttui harmaasta kauniin valkoiseksi ja pääkaupunkiseudullekin tuli viimein talvi. Olin sattumoisin Helsingin keskustassa muilla asioilla kun lumimyräkkä iski, mukana Sony A7 ja 28-70mm f3.5-f5.6 objektiivi. Sain nämä pariksi viikoksi lainaan ja syvällisempi arvio kamerasta on tulossa myöhemmin. Nyt voi vain sanoa, että aika haastavissa olosuhteissa on tullut kameraa testattua.

Kuvat on käsitelty RAW-tiedostoista Adobe Lightroomilla.

07/11/2014 07/11/2014

Minimalismia marraskuulle

MirrorLessons blogi, jota olen seurannut jo pidemmän aikaa, järjestää yhdessä valokuvaaja Tyson Robichaudin kanssa kuukausittaisia valokuvahaasteita. Ajatuksena on lähettää teemaan sopivia kuvia heidän Flickr ryhmiin. Kuukauden lopussa Tyson sekä MirrorLessonin Heather ja Mat valitsevat kukin omat suosikkinsa lähetetyistä kuvista, joiden joukosta lukijat puolestaan äänestävät voittajan.

Lokakuun aiheena oli street-kuvaus, joka on tällä hetkellä myös se itseäni eniten kiinnostava valokuvauksen suuntaus. Päätin osallistua ja voitin haasteen yllä olevalla kuvalla.

Yksi asia mitä tästä voitosta seurasi on se, että sain päättää marraskuun haasteen teeman. Aluksi ajattelin, että abstraktio voisi olla mielenkiintoinen aihe, mutta se on samalla myös erittäin haastava. Tämän vuoksi päädyin lopulta aiheeseen minimalismi. Minulle se tarkoittaa sitä, että kuvasta on pyritty poistamaan kaikki muut elementit paitsi oleellinen ja välttämätön sen tarinan kannalta, mitä kuvalla yritetään kertoa. Tai vaihtoehtoisesti jos kuvalla ei ole erityistä tarinaa, voi minimalismin nähdä myös täysin esteettisenä lähestymistapana.

En väitä olevani mikään asiantuntija, saatika erityisen hyvä ottamaan minimalistisia kuvia, mutta tässä on joitakin jotka voisivat toimia esimerkkeinä. Vaikka kuvien aiheet vaihtelevat, niitä yhdistää mielestäni eräänlainen puhtaus ja visuaalinen yksinkertaisuus. Kuvat on otettu Nikon D90 ja Olympus OM-D E-M5 kameroilla.

18/05/2014 18/05/2014

Ravintolapäivä 17.5.2014

Ravintolapäivä tarjoaa loistavan tilaisuuden harjoitella street-kuvaamista: Ihmisiä on paljon liikkeellä, koko ajan tapahtuu jotain ja kaikki ovat pääsääntöisesti hyvällä tuulella. Mitä tuntemattomien ihmisten lähestymiseen ja heidän kuvaamiseen tulee, niin yleensä sekin auttaa jo paljon jos itsestä heijastuu positiivista energiaa, mutta kun kuvattavatkin ovat iloisella mielellä niin kameran kanssa heiluessa harvoin tulee kyräileviä katseita. Ystävällinen hymy on yleensä kaikki mitä tarvitsee. Sekään ei haitannut, että eilen oli ainakin Helsingissä aivan mahtava aurinkoinen ja lämmin sää.

Ehdin pariksi tunniksi keskustaan seikkailemaan, testaamaan muutamia ruokia ja tietenkin ottamaan valokuvia. Vähän vielä hakee tuntumaa uudella kameralla kuvaaminen joten huteja tuli enemmän kuin tavallista. En ole myöskään vielä täysin vakuuttunut siitä, että pitäisikö myydä kaikki Olympuksen vehkeet ja siirtyä kokonaan Fujin systeemiin. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Hyvää harjoitusta tämä kuitenkin oli niin itse kuvaamisen kuin Fujin RAW-tiedostojen käsittelyn kannalta.

Kaikki kuvat: Fujifilm X-E1 ja Fujinon XF 18-55mm f2.8-4.0 R LM OIS.

RAAKAKUVA

© 2024 SAMI PAJU