Prahassa Olympus Pen-F:n kanssa

Lähdimme vaimon kanssa syyskuussa viikonloppulomalle Prahaan. Kaupunki on ennestään tuttu jo useammalta reissulta ja yksi omista suosikeistani, ainakin mitä Itä-Eurooppaan tulee. Prahassa on myös omalaatuinen ilmapiiri, jossa historian siipien havina tuntuu käsinkosketeltavalta. Saavuttuamme vihdoin hotellille sateisena perjantai-iltana, yli kaksi tuntia myöhässä lähteneen lennon jälkeen, ja etsiessämme illallispaikkaa, tajusin hyvin nopeasti, että tällä matkalla voisi tehdä jotain vähän erilaista kuvaamisen suhteen…

Kuten aikaisemmin kirjoitin, yksi suurimmista syistä Pen-F:n ostoon oli jpeg-kuvien hienosäätö suoraan kamerasta käsin. Prahan inspiroimana päätin kokeilla ottaa koko matkan ajan pelkästään mustavalkokuvia. Pen-F:n nokalla heilui Olympus 17mm f1.8, Panasonic Leica 25mm f1.4 ja Olympus 45mm f1.8 objektiivit.

Kaikki artikkelin kuvat ovat suoraan kamerasta, lukuunottamatta paikoitellen pientä jälkikäteen tehtyä rajausta.

Pen-F ensivaikutelmia

Olympus Pen-F :: 1/500 :: f5.6 :: ISO 200

Nyt kun uutta Olympuksen Pen-F:ää on ehtinyt parin viikon ajan kantamaan mukana (ja välillä jopa ottamaan kuvia työkiireiden ohella), on hyvä hetki käydä läpi joitakin ensivaikutelmia kamerasta. Pen-F:n hengen mukaisesti kaikki artikkelin kuvat ovat jpeggejä suoraan kamerasta, lukuunottamatta pientä rajausta ja watermarkin lisäämistä Lightroomissa. Adobe julkaisi tuen raakakuville vasta pari päivää sitten. Nopean vilkaisun perusteella mitään isoja eroja megapikselimäärää lukuunottamatta ei näyttäisi olevan edellisen sukupolven Olympuksen m4/3 kameroihin (16 mpix kenno ja TruePic VII -prosessori). Kohinaa tuntuisi olevan aika lailla saman verran ja highlightit clippaa yhtä äkillisesti kuin ennenkin – eli ylivalottamisen kanssa on edelleen oltava tarkkana.

Ihanaa ja mahtavaa:

1) Onhan tämä ihan jäätävän komia peli. Kyllä kameran pitää ainakin jossain määrin myös houkutella kuvaamaan ja tämä saa sen aikaan. Toki osittain voi olla myös uutuudenviehätystä, mutta Pen-F huokuu laatua ja huomiota on kiinnitetty yksityiskohtiin, kuten siihen miltä eri säätörullat tuntuvat käytettäessä. Pen-F:ssä on kenties upein suljinääni mitä olen kuullut.

2) Olen käyttänyt kameraa 17mm, 25mm ja 45mm kiinteäpolttovälisten objektiivien kanssa ja ergonomia on loistava. Kamera ei todellakaan kaipaa ulkonäköä pilaavaa lisäkahvaa ja rannelenkin kanssa tätä voi huoletta käyttää yhdellä kädellä, roikoitellen vähän miten sattuu. En ole myöskään huomannut, että edessä oleva “creative dial” tulisi tielle tai hiertäisi sormia.

3) Kun on tottunut Olympuksella kuvaamaan, niin Pen-F yksinkertaisesti vain toimii hyvin ja totutulla tavalla – kunhan kameran säädöt on asettanut mieleisekseen. Tuttuun tapaan säätövaraa on todella paljon.

4) Kameran edessä nimettömän ulottuvilla on kustomoitava nappi, joka oletuksena kytkee syväterävyyden esikatselun päälle. Tämän saa valikoista toimimaan on/off kytkimen tavoin sen sijaan, että nappia pitäisi pitää pohjassa. Tämä päällä kuvatessa pystyy reaaliajassa näkemään myös aukon vaikutuksen syväterävyyteen ennen kuvan ottamista, mikä on loistava ominaisuus! Ei enää useamman kuvan ottamista ja syväterävyyden (tai valotuksen) hienosäätöä. Syväterävyyden esikatselua ei kuitenkaan kannata pitää jatkuvasti päällä, sillä se aiheuttaa pienen viiveen kuvan ottamiseen.

Jpeg-asetusten valitsemiseen omistetusta creative dial -rullasta voi olla montaa mieltä, mutta itse olen tykännyt siitä erittäin paljon. Jo valmiiksi kamerassa olevilla mustavalko- ja väripreseteillä saa hyvää jälkeä aikaiseksi. Olen jopa välillä eksynyt Art Filtereiden pimeälle puolelle, koska creative dial tekee niiden kanssa kikkailun helpoksi. Tämä kaikki on johtanut siihen, että kuvaamiseen on tullut uudenlaista kepeyttä ja hauskuutta.

Olympus Pen-F :: 1/1250 :: f2.8 :: ISO 800

Nihkeää ja ärsyttävää:

1) Olympus ei ole vieläkään saanut aikaiseksi kehittää fiksumpaa systeemiä kameran hihnan kiinnitykseen. Kolmiorenkaat ovat paskamaisia käyttää ja niitä ympäröivä kumi- tai muovipehmuste on jatkuvasti sormien tiellä. Pehmusteet saa sentään irti ja onnistuin tongeilla irroittamaan myös toisen kolmiorenkaista. Jäljelle jääneeseen laitoin Etsystä tilatun rannehihnan.

2) Koska valotuksen korjauksella on oma rullansa, laitoin peukalorullaan ISO-herkkyyden säädön. Muuten hyvä, mutta ensimmäinen pyöräytys rullasta avaa valikon, joka näyttää ISO-arvot. Vasta toisella pyöräytyksellä saa vaihdettua arvoa, mikä on täysin tarpeeton hidastus säätöjen tekemiseen. Eli sama asia, jos funktionappiin laittaisi ISO-herkkyyden muuttamisen, jolloin nappi avaa herkkyyden säädön ja vasta sen jälkeen pääsee asetusta muuttamaan.

3) Tuntuu siltä, että osa kameran asetuksista tallentuu vain valitulle kuvausmoodille, kun taas osa pätee kaikkiin moodeihin. Tämä on välillä hämäävää, koska valikoista ei aina käy ilmi miten eri asetukset käyttäytyvät. Esimerkiksi sähköistä etsintä käytettäessä oletuksena toimiva tarkennuspisteen valinta kosketusnäytön kautta tuntuisi olevan vakiona päällä ja jouduin kytkemään sen pois päältä useamman kerran.

4) Focus peaking käsitarkennusta käytettäessä ei jostain käsittämättömästä syystä tunnu toimivan objektiivien kanssa, joissa on manuaalitarkennuksen kytkin (esim. 17mm f1.8 ja 12-40mm f2.8). Kytkimen sijasta käsitarkennus on kytkettävä päälle valikosta ja kytkin on jätettävä automaattitarkennuksen asentoon.

Kaiken kaikkiaan aika pieniä nämä negatiiviset puolet ovat ja osa vaikuttaisi selkeiltä bugeilta, jotka toivon mukaan korjataan tulevissa firmware-päivityksissä. Pen-F:n kanssa joutuu kuitenkin oppimaan varautumaan yllätyksiin. Yksi tällainen oli creative dialin kolmannen mustavalkopresetin kohina. Vaikka ISO-herkkyys oli 200 ja film grain -efekti oli pois päältä, olivat kuvat kaikkea muuta kuin puhtaita. Kävi ilmi, että tämä johtuu presetissä olevasta punaisen värin suotimesta (kameran takana olevalla mode dialin alapuolisella kytkimellä on onneksi nopea vaihtaa värisuotimia mustavalkokuvia ottaessa).

100 % suurennos kuvasta. ISO-herkkyys on molemmissa 200, mutta vasemmassa on punaisen värin suodin kytkettynä päälle.

Sivulle kääntyvän näytön sijasta olisin toivonut ylös ja alas kääntyvää versiota E-M5:n ja E-M10:n tapaan. Toisaalta taas olen huomannut kuvaavani vähintään puolet ajasta näyttö sisäänpäin käännettynä, käyttäen pelkästään kameran sähköistä etsintä. Jotenkin se, että kuvia ei näe auttaa keskittymään enemmän itse kuvaamiseen ja siihen mitä ympärillä tapahtuu. Valotuksen ja syvyysterävyyden esikatselujen ansiosta voi myös luottaa siihen, että otettu kuva vastaa etsimessä nähtyä. 

Asetuksista:

Olen kuvannut pääsääntöisesti Olympuksella E-M5:n julkaisusta asti ja kameroissa on aina ollut runsaasti mahdollisuuksia kustomoida kontrollit mieleisekseen. Pen-F:n kanssa olen päätynyt seuraaviin asetuksiin:

• Fn1 peukalon oikealla puolella: valotuksen lukitus

• Fn2 näytön yläpuolella: S-OVF* päälle/pois

• Rec-nappi kameran päällä: ISO-herkkyyden ja valkotasapainon säätö (peukalorulla säätää ISO-herkkyyden, etusormirulla säätää valkotasapainon)

• Suurennuslasinappi kameran takana: palauttaa valitun tarkennuspisteen kuvan keskelle

• Nimettömän kohdalla kameran edessä alhaalla oleva nappi: syvyysterävyyden esikatselu

• D-pad: Tarkennuspisteen valinta. Käytän mieluummin tätä kosketusnäytön sijasta

*S-OVF on sähköisen etsimen asetus, joka pyrkii näyttämään kuvan mahdollisimman todenmukaisena – eli simuloimaan miltä kuva näyttäisi optisen etsimen läpi katsottuna. Toisin sanoen S-OVF päällä kamera ei näytä jpeg-prosessoinnin vaikutusta suoraan etsinkuvassa.

Muut useiten käytettävät säädöt löytyvät pikavalikosta Ok-nappia painamalla. Ainut säätö mille vielä mietin omaa paikkaa on suoraan kamerasta tehtävä keystone-korjaus jpeg-kuviin. Olen toistaiseksi asettanut sen joistakin objektiiveista löytyvään ylimääräiseen funktionappiin, koska eniten tälle on kuitenkin käyttöä esimerkiksi rakennuksia laajakulmalla kuvatessa.

Tallennan yhä kaikista kuvista sekä RAW- että jpeg-versiot parhaalla laadulla ja kuvakoolla. Yksi syy Pen-F:n ostoon oli nimenomaan saada aikaan julkaisukelpoista jälkeä ilman, että RAW-kuvien käsittelyyn tarvitsee käyttää aikaa. Näin pystyn tarvittaessa lataamaan onnistuneiden kuvien jpegit puhelimeen tai iPadille, tekemään hienosäädöt ja julkaisemaan kuvan nopeasti. RAW-kuvat puolestaan säilytän tulevaa arkistointia varten ja siltä varalta, että jostain syystä jpeg kamerasta ei ole riittävän hyvä.

Loppujen lopuksi en ole vielä ehtinyt ihan hirveän paljon Pen-F:llä kuvaamaan, mutta tähän tulee onneksi pian muutos. Lähden tiistaina pariksi viikoksi Souliin, joka on ehdoton suosikkikaupunkini mitä etenkin katukuvaukseen tulee. Mukaan lähtee Pen-F:n lisäksi E-M10 ja objektiiveista 12-40mm f2.8, 17mm f1.8, 25mm f1.4, 45mm f1.8 ja 40-150mm f4-5.6.

Olympus Pen-F :: 1/320 :: f8 :: ISO 200

Olympus Pen-F :: 1/800 :: f6.3 :: ISO 200

Olympus Pen-F :: 1/1600 :: f4.5 :: ISO 200 (näennäinen kohina johtuu punaisen värin suotimesta)

Olympus Pen-F :: 1/125 :: f3.2 :: ISO 200

Pen-F tuli taloon

Hain pari päivää sitten Rajalasta uuden Olympuksen Pen-F kameran, jonka olin tilannut ennakkoon (kiitos mahdollisuudelle hypistellä kameraa muutama viikko takaperin). Mutta miksi kukaan haluaisi maksaa 1300 euroa Pen-F:stä, kun kennoa lukuunottamatta ominaisuuksiltaan lähes vastaavan E-M10 mkII:n saa yli puolet halvemmalla? Paremmalla sähköisellä etsimellä varustettu E-M5 mkII on sekin edullisempi.

Pen-F:ää onkin verrattu ylihintaiseen asusteeseen ja myönnettäköön, että mitä kameroihin tulee, niin onhan se aika (helvetin) hyvännäköinen – varsinkin 12mm f2 ja 17mm f1.8 objektiivien kanssa ;)

Todellinen syy ostamiselle ei ollut kuitenkaan ulkonäkö eikä myöskään se, että mittaetsin-tyyppinen layout on mukava käyttää, vaikka molemmat olivat toki osasyitä. Uudesta 20 megapikselin kennosta en välitä pätkääkään.

Pen-F:ää on parjattu, koska suurin osa sen aidosti uusista ominaisuuksista ovat jpeg-kuvaajille suunnattuja, eikä "vakavasti otettavan valokuvaajan" tulisi niistä välittää. Kornit "art filter" -kuvaustilat eivät pahemmin jaksa itseänikään kiinnostaa, mutta uudet värimoodit sekä sävyjen hienosäätö suoraan kamerasta kylläkin. Viime vuosi on nimittäin osoittanut, että en yksinkertaisesti ottaen jaksa nököttää enää Lightroomin edessä selaamassa ja käsittelemässä kuvia. Mitä lähemmäksi valmista lopputulosta kuvan saa suoraan kamerasta, sen parempi. Loput säädöt ja kuvan julkaisu on tarkoitus tehdä jatkossa kokonaan puhelimella tai iPadilla.

Asiat, joista moni helposti kritisoi Pen-F:ää, ovat niitä jotka itseäni eniten kiinnostavat. Odotukset tältä kameralta liittyvät koko siihen tapaan miten kuvaan, käsittelen ja julkaisen kuvia. Lähes valmiin kuvan näkeminen suoraan kuvaushetkellä on myös inspiroivaa. Tai ainakin uskon niin. Joten ei paineita.

Tätä silmällä pitäen kävin kuuntelemassa Kauaksen tyyppien luentoa mobiili-workflowsta helmikuun alussa. Se vakuutti kokeilemaan pelkästään jpeg-kuviin perustuvaa lähestymistapaa. Aion kyllä kuvata ainakin alkuun jpeg+raw tilassa, jotta raakakuvat saa arkistoitua talteen, mutta mikäli tämä kokeilu osoittautuu toimivaksi, niihin ei tarvitse sen koommin koskea.Nähtäväksi jää miten käy.